Osa-aikaisen työn kirous

13.04. 2015

Osa-aikaisena työskentelee tällä hetkellä kaikkiaan n. 324 000 työntekijää eli lähes 16 % kaikista palkansaajista. Osa-aikaisten palkansaajien määrä on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana yli 60 %. Kaikista osa-aikaisista työntekijöistä naisia on n. 70 %. Naispalkansaajista lähes viidennes työskentelee osa-aikaisena. Erityisen voimakasta osa-aikatyön kasvu on ollut vähittäiskaupassa, jossa osa-aikaisena työskentelee n. 38 % palkansaajista. Osa-aikaisuus keskittyy palvelualojen työntekijöille ja naisille.
Erityinen ongelma osa-aikatyö on silloin, kun työntekijä haluaisi tehdä kokoaikatyötä, mutta ei sitä saa tehdä. Suomessa työnantajalähtöisen osa-aikatyön teettäminen on selvästi yleisempää kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Vastentahtoisesti osa-aikatyössä työskentelee jo yli 90 000 työntekijää.
Osa-aikaisen myyjän keskiansio oli vuonna 2012 n. 1 200 euroa kuukaudessa. Jotta tällä palkalla tulisi toimeen, on työntekijällä usein enemmän kuin yksi työpaikka, jonka yhteenlasketuilla ansiolla pitää pärjätä. Naisten suuri määrä osa-aikatyössä ei voi olla heijastumatta myös tämänhetkisiin tasa-arvokeskusteluihin ja varsinkin naisten tulevien aikojen eläkkeiden suuruuteen.

Osa-aikaisuus on kasvava työelämän muutostrendi. Sen myötä yhä useammalle työstä saatava palkka ei riitä elämiseen. Tätä palkkatyököyhyyttä laajentaa se, että osa-aikatyötä teetetään usein silloinkin, kun sille ei ole olemassa työstä tai työntekijän tahdosta johtuvia perusteita. Työnantajien tahtotila maksatetaan yhteiskunnalla. Ei voi olla niin, että esim. kauppa elinkeinona ei voi tarjota työtä, jolla työntekijä tulee toimeen ja hyvin menestyvä voittoa tekevä yritys pitää työntekijöitään osa-aikatyöttöminä. Kaupan alalla osa-aikaisuus kestää keskimäärin jopa 11 vuotta ja matkailu- ja ravintola-alalla noin 7 vuotta. Tämä työnteon muoto, joka on ryöstäytynyt käsistä vuoden 2009 jälkeen, heikentää myös kansantalouttamme. Yritysten työn tuottavuuden parantamiseen tarvitaan työntekijöiden sitoutumista työhönsä ja se tapahtuu antamalla kokoaikatyötä sitä haluaville.

Työehtosopimusmääräykset antavat laajat mahdollisuudet järjestää työ palvelukysynnän mukaan. Silti näin ei tapahdu. Lainsäädännössä on velvoite lisätyön tarjoamisesta, mutta se on osoittautunut riittämättömäksi keinoksi työntekijän oikeuksien näkökulmasta.
On perusteltua sanoa, että työtä teetetään tässä laajuudessa siksi, että sitä ei ole rajoitettu. Siksi oikeutta kokoaikatyöhön ja sen myötä elämiseen riittävään palkkaan on parannettava lainsäädäntöä kehittämällä.

Maija Salo
kansanedustajaehdokas (sd)
Masku

Tags

Lähetä kommentti

  • %s ei julkaista